En nyt myöskään tarkoita sitä, etteikö joskus olisi kestettävä ikäviäkin asioita, eihän elämä pelkkää ruusuilla tanssimista toki ole. Joskus on siis ihan hyvä ja terve asia, että ketuttaa ja näin pitääkin olla. Mutta jos on siunattu positiivisella asenteella, niin ketutustakin voi oppia sietämään aavistuksen paremmin ja kenties pääsee myös nopeammin siitä yli. On myös eri asia olla aidosti hymyilevä ja positiivinen, kuin vääntää naamalle tekohymyä. Mutta uskon, että eron näiden kahden välillä voi helposti havaita.
Mutta mistä tällainen negatiivisuus sitten sikiää ja miksi sitä on niin paljon jokapäiväisessä elämässä kohdattava? On jotenkin uskomatonta, miten joillain ihmisillä ei ole mikään koskaan hyvin. Silloin kun omassa elämässä ei ole ilon aiheita ja kaikkia on yhtä harmaata mössöä, ainut ilonaihe löytyy toisten ihmisten mollaamisesta, heidän tekemistensä ja elämänsä arvostelemisesta ja ns. alas ampumisesta. Joillekin tästä tuntuu kehittyneen suoranainen pakkomielle ja jos ei ole mitään faktatietoa millä mässäillä, aletaan värittää tarinoita tai jopa keksimään niitä ihan itse. Herää kysymys, että missä on tällaisten ihmisten oman elämän pienet ja suuret ilot, joilla sen päivän voisi täyttää? Niin ettei jäisi aikaa negatiivisten asioiden vatvomiseen ja toisista pahan puhumiseen? Valitettavasti se taitaa mennä niin aika pitkälle niin, että se mihin elämässään keskittyy, myös koko ajan lisääntyy.
Pahinta kuitenkin tässä negatiivisuuden kylvämisessä on se, kuinka helposti ja salakavalasti sellainen leviää myös ympärillä oleviin ihmisiin. Jos paikalla on kymmenen iloista, hymyilevää ja innokasta ihmistä ja yksi, jolla on naama norsun ketulla, niin kyllä se yksi valitettavasti vaikuttaa koko porukan fiilikseen ja syö toisten iloa. Tietysti voi pyrkiä pysymään kaukana sellaisista ihmisitä, joiden tietää levittävän ympärilleen negatiivisuuden varjon. Mutta aina sekään ei onnistu, koska ankeuttajat voivat pesiytyä vaikkapa työpaikoille, jolloin heitä on vaan siedettävä tai niin, vaihdettava työpaikkaa, mikä ei tietenkään pitkällä juoksulla ole oikein toimiva ajatus, koska sitten olisi alituiseen lähdössä.
Uskon itse, että tässä on kyse loppujen lopuksi omista valinnoista. Toki siihen, onko mieli negatiivinen tai positiivinen, voi vaikuttaa eletty elämä ja sen mukanaan tuomat pettymykset ja onnistumiset ja kenties perimäkin. Mutta silti, oli tilanne kuinka surkea tahansa tai asiat kuinka solmussa hyvänsä, se on loppujen lopuksi Stellan sanoin "itsestäs kiinni miten tämänkin kuvan värität". Uskon, että kyse on elämänasenteesta ja jos haluaa omaksua positiivisen elämänasenteen, keskittyy aina vain enemmän ja enemmän hyviin asioihin, mahdollisuuuksiin ja mahdolliset huonot asiat, epäonnistumiset ja uhkatekijät jää pienempään arvoon. Vaikka eihän ne toki sieltä kokoaan häviä, aina on olemassa riskejä! Mutta uskallan väittää, että postiivinen mieli ajautuu ajan kuluessa myös sellaisiin haasteisiin, joissa se pääsee oikeuksiinsa ja joissa se viihtyy. Vastuuhan on meillä jokaiselle itsellä!
Tässä on viiden minuutin video joka kertoo Asenteesta, nimenomaan positiivisesta sellaisesta. Mitenhän olis tämän kaverin käyny, jos asenne olis jotain muuta?
http://www.youtube.com/watch?v=13N6gAlhAqg&feature=related
Näihin sanoihin ja tunnelmiin tällä kertaa, nyt me aletaan Räikkösen kanssa suunnittelemaan nallekokoelman mittavaa pesuoperaatiota :))
