Vauvahömpötyksiä ja muita sättäämisiä

Ja niin tuli aika kaivaa tämäkin blogi esiin talviunilta, viimeisin päivitys näkyy olevan joulukuulta ja nythän on jo kesä - luoja paratkoon! No, kertonee ehkä siitä, että kevät on ollut paitsi hektinen myös sangen erityinen meilläpäin. Paljon on touhuttu niin töissä, kotona kuin harrastuksissakin. Maaliskuun puolessa välissä seurakuntamme siirtyi uusille, väljemmille neliöille Tikkakosken pusikoihin ja olemme olleet kukin tahollamme erittäin tyytyväisiä päästessämme eroon Rasinrinteen kulmista ja etenkin Arenna-yhtiöistä, joita en voi suositella yhtään enkä kenellekään! Karvaiset kaverit ovat hyvin onnellisia uudesta isosta pihasta ja tarpeeellisista telmimistiloista. Hermannia kiinnosti tänä keväänä erityisesti tulvat ja tässä suuri saalistaja Hoo Moilanen ihmettelee isoa ääntä, joka huimasta koskesta (hänen mittapuullaan) muodostui:

Jopa meikäläisellä on alkanu kiinnostaa josko tuolta kukkupenkeistä kasvais joskus muutaki ku horsmaa :D Paljon on opeteltavaa tällä saralla, koska itsehän olen huikean taitava noiden erinäisten kasvien tappamisessa - no ehkä Kibe-serkku yltää vastaavilla taidoillaan lähimmäs eli onneksi meitä on edes kaksi, voidaan vallan vertailla erilaisia viattomien kasvien tappamistaktiikoita ja niiden tehoja. Olemmehan jo elämämme hyvin varhaisessa vaiheessa tulleet meidän mamman toimesta palkatuiksi kasvimaan kitkemishommiin,  jota innolla sitten teimmekin dollarin kuvat silmissä...tehokasta, perusteellista ja periksiantamotonta kitkemistä useita tunteja, jonka seurauksena TÄYSIN tyhjä kasvimaa, jonne ei KOSKAAN kasvanut MITÄÄN!

No, alla kuitenkin kaksi todistusaineitoksi kelpaavaa kasvitapausta, molemmista olen erityisen ylpeä! No, kukaan ei ole seppä syntyessään vai kuinka se meni...

Vehkaparka x2

 
Lulu puolestaan on huumorintajuttomana arjen sankarina kunnostautunut uusien, spanielille sopivien nukkumapaikkojen etsimiseen. Pyykkikorissa nukkumisen (tai no alkuun sen päällä kunnes tapahtui kannen romahtaminen ja alta paljastui vieläkin pehmeämmät mestat...) lisäksi Lulun erikoisiin kuuluu mm. kaapit ja on hän myös opettanut jälkikasvulleen erilaisia lähestymistapoja mm. kuivausrumpuun. Elämä spanielin kanssa ei ole tylsää!

Plulu ei ole tullut vielä ulos kaapista.

KilinKolin Pentu(Perkele) on kunnostautunut koirakilpailuissa kevään aikana - ja yllättänyt palvelijansa täysin menestyksen määrällä! Niin se vain meidän katkarapukin alkaa kasvamaan miehen mittoihin, hitaasti mutta varmasti. Edelleen hän kuitenkin on hyvin valikoiva ruokansa suhteen ja tässä hommassa tovereilla onkin suuri rooli kuten kuvasta näkyy, paikalla ovat viralliset valvojat (ja epäviralliset patistajat) Hermanni ja Lulu. Alkaa se nappula menemään parempiin suihin ennätystahdilla ku kaverit vähän avittaa :))

Hermannilla on myös ollut haastavat ajat, koska kotiin on kannettu milloin mitäkin Colinin voittamia rottia, rättejä ja aktivointipelejä. Kyllä siinä on setterillä käpälät täynnä hommia kun yrittää kaikkia huoltaa ja hoitaa hänelle osoitettu tehtäviä arvokkuudella.

Hemma, majava ja joku kolmas lötkö-heimoon kuuluva elukka. Näistä kaksi viimeksi mainittua Colin valitsi palkintokojusta isoveikalle :)

Tampereen karkeloista Kilari kantoi veljelleen pelin, jota hän ei itse kuitenkaan ole ryhtynyt pelaamaan... "lienee liian vaativa herneaivolle" toteaa Hermanni ja kaataa kaikki keilat alta aikayksikön :D

Uuno puolestaan on joutunut koville hänkin - ei ole tämän bändin kaitseminen helppoa touhua. Kaiken säksätyksen joutuu ottamaan vastaan ja kaikkeenhan syyllinen on lopulta mies! Pääsiäisen aikoihin perheen raskautettu joutui huonoon jamaan ja tämän vuoksi oli kutsuttava hätiin Mies, joka kuuliaisesti toimitti spanieleita erinäisille huoltoasemille muutamien satojen kilometrien päähän, olihan niiden päästävä kilpailemaan Lappeenrantaan, tietenkin! Mihinhän sitä joutuis ihminen ilman Uunoa <3
 

Uuno, Vauvakirja sekä Kertun teinimutanttininjakilpikonnamaiset käpälimet

Raskausaika on sujunut sangen leppoisasti (Uunon vastaus voisi olla toisenlainen...) - nyt siis eletään aikaa 35+5. Maha on kovin pieni ainakin meikäläisen mielestä ja tässä oon ootellu, että koskahan se oikein kasvaa!? Tai koska minä kasvan, kun ei ole tullut lokakuusta ku muutama hassu kilo ja käpälätkään ei ole ainakaan toistaseksi paisunu vesipalloiksi! Alun pahoinvointien jälkeen on siis menny ihan hyvin, mitä nyt pääsiäisen aikaan tosiaan käytiin viettämässä sairaalassa kolmisen päivää, kyllä oli tuskasen tylsää! Onneksi siskokulta tuli hätiin ja toimitti tarvittavan määrän kompiaisia, kukkia ja muita viihdykkeitä osastolle! Oli kyllä vähän noloa jopa, kun hoitaja huuteli ovelta, että "olikos Sanna Vartiainen, täällä olis joku pariskunta tulossa katsomaan". Ja Uunohan sieltä tuli siskon kanssa, mukanaan kukat, pelit ja pensselit. Olivat tulleet osastolle ja kyselleet meikäläistä, johon hoitsu oli esittäny vastakysymyksen, että "koskas se on synnyttäny?". No, ei ihan vielä kuitenkaan, mutta kukat oli hienoja! :))

Tuunattu tippateline :))

 

Paljon on tehty erilaisia hankintoja, paljon tarpeellista mutta varmasti myös paljon turhaa! Nyt alkaa olla jo sellanen tilanne, että pitää ihan vallan käyttää mietintää, että mitähän vielä vois tarvita/ostaa/haluta ;o)) Kaikki isommat eli vaunut, pinnasängyt yms yms on toki hommattu jo, mutta erityisen ylpeä olen upeista asuista, joiden ostaminen käy terapiasta. Viime päivinä olemme muodostelleen asukokonaisuuksia ja suunnitelleet, mikä potkuhousu sopii mihinkin bodyyn jne. Myös pesu, kuivaus, silitys ja kaappiin siirtäminen kaikkine osavaiheineen on vienyt mammalomalaisen ajasta ison osan. Hyvin antoisaa touhua! Miksei aikustenkin osastolla vois olla yhtä upeita värejä?!?

Asukokonaisuuksia koossa 50-56cm

Yks sellanen asia, mihin oon törmänny tässä tiineyden aikana on kyllä jäänyt suorastaan sapettamaan pariin kertaan - nimittäin ihmisten negatiivisuus ja ihme pelottelut liittyen raskauteen tai siihen, kun taapero lopulta maailmaan putkahtaa. Toki usein ensireaktio on onnittelu, mutta aika usein tulee heti perään näitä "vielä on helppoa, ootappa kun se syntyy"-lausahduksia. Uskon kyllä, että vauva työllistää miljoona kertaa enemmän kuin kukaan meikäläisen tilanteessa osaa koskaanikinä kuvitellakaan ja varmasti sitä kulkee ympäriinsä zombien ominaisuudessa seuraavat 18 vuotta :D MUTTA silti, onko sen oltava niin kovin negatiivista kaiken kaikkiaan, miksei kukaan muista ensimmäisenä mainita sitä, kuinka upea ja mahtava kokemus sen oman taaperon saaminen voi olla tai mitä positiivista siitä äiti/isi-ihminen saa. Onko se sitten jälleen sitä perisuomalaista asennetta parhaimmillaan? Nämä tällaset pelottelut, että "nauti vielä kun voit", sitten kun vauva syntyy et pääse enää mihinkää/sulla ei ole aikaa mihinkään/parisuhde kärsii/koirista pitää vähintäänkin luopua/kotoa et pääse mihinkään = elämä loppuu. Siis en suostu, en millään keinoin, uskomaan, että se nyt niin KAMALAA voi olla! Ja se synnytyskin, on varmasti ikävä tilaisuus ja paljon enemmän, mutta toisaalta jotku on jopa valmiita lähtemään siihen rumbaan toistamiseen, hulluimmat jopa vielä useammin! Meidän mamma, jolta oon varmaan aika paljon periny elämänasenteita muutoinkin, on lähestulkoon ainut joka on todennut mm. synnytyksestä, että "se on positiivista kipua ja siitä selviää hengissä kyllä".  Ja jos se vauvan/lapsen saaminen olis NIIN kamalaa, niin kaipa niitä sitten suurimmalla osalla ihmisistä olis vain yksi! Eli en suostu luopumaan positiivisuudesta tässäkään asiassa, uskallan edelleen odottaa ihan yhtä luottavaisin ja avoimin mielin uutta perheenjäsentä tähän meidän bändiin! Menköön se vaikka (jälleen) lapsellisuuden ja hälläväliä-asenteen piikkiin! :D Asioilla on tapana suttaantua sano meikäläinen ;o)

Vaatteet_pienet

Alkuun olin pöyristynyt kun Uuno ehdotti, että tulokashan voi sitten nukkua äitiyspakkauksessa alkuun - siis mitä, että pahvilaatikkoon meidän laps? :D No, sittemmin huomasin, että sehän taitaa olla ihan normaali käytäntö ja olen suopunut ajatukselle. Sisustuskin alkaa olla tuunattu valmiiksi;

Vain tuhisija puuttuu :)

Nyt alkais olla käsillä ne ajat (3vkoa arvioituun lähtölaskentaan), kun olis asennettava lehmänläikikäs turvakaukalo Volleen ja pakattava synnytysnyssäkkä valmiiksi. Ja mikä tärkeintä, valita ne pienet vaatteet, mitä tulokkaalle puetaan ensimmäisen automatkan ajaksi. Se on sangen vaativa homma ja uskon, että on pidettävä äänestys aiheesta. Jatkokierrokselle on valittuna tällä hetkellä 4 erilaista asukokonaisuutta. Pitänee esitellä ne blogissa tässä joku päivä, niin pääsette valikoimaan mun puolesta. Uunolta ei kysytä, äänestäis kuitenki jotain kurapyöräaiheista sekä mulle että vauvalle kotiutumisasuksi ;o)

Kyllähän näiden kanssa iskee jo valinnanvaikeus ja pinotkin kaatuilee! Uunokin totes "mulla ei oo koskaan ollu noin paljon vaatteita" ja se on paljon sanottu häneltä, jolla on ne tsiljoona erilaista T-paitaa!

Vaikka kuvia riittäis vielä vaikka kuinka ja juttuakin, on nyt poistuttava auringonottoon tuonne pihalle 8) Me toivotellaan kaikille tovereille lepposaa kesää - täällä rentoudutaan ja nautitaan kaikesta tästä tukaluudesta, mitä viimeiset tiineysviikot tuo tullessaan. Elämä on ihanaa! <3

Setteri_rento