Clubin tunnelmia

Piknikin antimia

Lohjalla vietettiin amerikkalaisten lyttynokkaspanieleiden mittavia kokoontumisajoja lokakuun 16.päivä.
Club showssa on aina mielenkiintoinen tuomari, yleensä rodun kasvattaja USAsta. Niin tänäkin vuonna. Pääerikoisnäyttelyn, Messarin joulukuun koitosten ja ehkä vuosittaisen Maailma Voittaja-näyttelyn ohella Clubi on yksi vuoden ehdottomista must-tapahtumista. Se on tilaisuus, jossa ennen kaikkea tavataan ystäviä ja pidetään hauskaa, vietetään siis aikaa mitä parhaimmassa seurassa. Nyt jo toista vuotta peräkkäin meillä on ollut paikalla myös nyyttärivoimin kerätty piknik-pöytä, jonka herkut tuntuu olevan vuosi vuodelta mitä makeimmat. Ihan jo siis pelkästään syömisen takia kannatti paikalle ilmaantua! Itse olen ajatellut, että oli erkkarin tai clubbalrin tuomari kuka hyvänsä ja puheet ennen koitosta mitä tahansa liittyen iänikuiseen tuomaripeliin ja politikointiin, paikalle on mentävä ja mitä enemmän saadaan haalittua koiria paikalle, sen parempi. Clubia siis odotettiin kuin kuuta nousevaa ja oltiin kissoja pistoksissa koko porukka, kukin tahollaan pitkin Suomen maata. Eihän siinä meinannut viikolla enää malttaa nukkuakaan ;o)

Clubilaisten eväitä

Clubbarissa jenkit arvostellaan väreittäin niin, että mustat kisaavat keskenään, kirjavat omana sarjanaan ja ascobit eli blondit ja suklaamonnit (eli ruskeat) erikseen. Joka väristä valitaan uros ja narttu BIS-kehään, jossa siis lopulta kisaa 6 koiraa. Tämän lisäksi tietysti on perinteiset BIS-pennut, BIS-kasvattajat, BIS-veteraanit sekä extrana leikkattuturkkisten sarja, johon saa osallistua jenkit, jotka ovat syystä tai toisesta päässet pitkästä tukastaan. Meidän joukkue saapui paikalle sankoin joukoin: pentuja oli 2, mustia 5, ascobeja 4 ja kirjavia 3 sekä yksi lyhyttukkasarjalainen, Prinsessa Ludivine :))

Kun on kyseessä suht isotöinen turkkirotu, vaatii tämä tietysti hurjan määrän työtunteja turkkien parissa ennen h-hetkeä. Pohjatyö kuitenkin tehdään jo viikkoja, kuukausia ennen näyttelyä sillä yhdessä yössä ei ihmeitä saavuteta niin koira turkin kuin yleiskunnonkaan kannalta. Itselläni oli 4 näyttelyyn ilmoitettua jenkkia kotona, joista vain kaksi ns. täydessä turkissa ja kyllä voin todeta, että hirmu paljon enempää en olis jaksanutkaan. Näiden pesut, treenit, lenkitykset ja kaikki se huippukuntoon ns. virittäminen vie tuhottomasti aikaa, eikä siinä työtunteja lasketa! Sen tietää jokainen, joka on turkkikoiraa kisakunnossa vuodesta toiseen pitänyt. Ei siinä toden totta jää aikaa eikä energiaa soitella läpi tuomareita ja pohjustaa voittoja, kuten jälleen olen kuullut näyttelyn jälkeen puhuttavan. Katkaistakseni huhuilta siivet, totean nyt ääneen, että pari viikkoa ennen näytteä sain tietää tuomarimme sukupuolen, että näin syvä oli ystävyytemme. Jokainen, joka asiaan oikealla tavalla suhtautuu, tietää sen, että nämä puheet ovat vain kateellisten panettelua ja uskoisinkin, että "tyhjät tynnyrit kolisee eniten". Kovalla työllä, periksiantamottumuudella ja ítsensä likoon laittamisella ne huippunäyttelykoirat rakennetaan! Ei siinä tarvita puheluita tai suhteita, ei politikointia eikä kieroiluja. Riittää, että antaa kaikkensa ja keskittyy olennaiseen.

Tällä kertaa sillä päästiin seuraaviin tuloksiin, liki 80 ilmoitetun jenkin joukosta:

BIS1, BIS3, BIS4, BIS5, BIS-pentu, BIS-kasvattaja, BIS-leikattuturkkinen ja monta monta muuta hienoa voittoa ja sijoitusta!

Nyt on siis kiitoksen aika - KIITOS meidän huikealle joukkueelle, jokaiselle yhdessä ja erikseen! Uskomatonta mitä yhteen hiileen puhaltamisella voidaankaan saavuttaa! :))

Täydelliset tulokset ja kuvat ilmaantunevat http://www.sannavartiainen.com/ -sivustolle pikimmiten, tässä kuitenkin ensimakua tunnelmista:

BIS-pentu Very Vigie Good Looking

BIS1 Very Vigie Fame ND´Fortune

BIS-kasvattaja kennel VERY VIGIE

Sydämelliset kiitokset haluan lähettää Laurentille Sveitsiin siitä, että näin monta upeaa Very Vigie-koiraa on tällä hetkellä Suomessa. Näin saattaa käydä, jos yhteistyö perustuu luottamukseen ja vanhat konkarit luottavat nuorisoon. Muistan nimittäin elävästi vieläkin vuosien takaa erään sähköpostin, jonka loppuun Laurent oli kirjoittanut kuvauksen minusta "The girl is very talented.". Olin pakahtua ylpeydestä, olinhan ihan aloittelija ja tuollainen kohteliaisuus spanieligurun sanomana oli enemmän kuin lottovoitto. Sen lauseen seurauksia voidaan nyt lukea esimerkiksi näiden Club Show-tulosten muodossa. KIITOS LAURENT!  <3