Pussikaljaihmisiä ja erilaisia veikeitä tuåtteita

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaan leffailta ihan oikeassa teatterisellaisessa. Kuvaksi (kuten Uunolla on tapana ihanan nykyaikaisesti ilmaista ;o) valittiin elokuva nimeltä Pussikaljaelokuva. Elokuva seuraa kolmen pussikaljasällin elämää Helsingin Kalliossa yhden päivän ajan. Tarina sinänsä tai oikeastaan näiden poikien tai nuorten miesten kohtalo on aika ankea ja surullinenkin, mutta silti leffan aikana sai nauraa monta kertaa.

Yhteiskunnan kelkasta pudonneet pojat kuvataan leffassa äärimmäisen sympaattisiksi ja persoonalliseksi. Ihme ”urpojen” elämä on sangen leppoisaa, huoletonta ja kiireetöntä. Toisaalta, ei leffassa myöskään näytetty niitä faktoja, joita moinen tekemättömyys väistämättä pitää sisällään. Ei ollut sossun luukulla asiointia, vaikkakin pitkiä katseita kanssaeläjiltä ja tietynlaista kieroon katsomista katsojalle välittyikin. Mutta kaiken kaikkiaan kiva kokemus, monia ihania ilmauksia ja suorastaan hupaisia, uusia termejä tuli omaankin sanavarastoon poimittua. Tästä eteenpäin taidan kutsua nuoria elokuvan innoittamana ”nuorisolaisiksi”. Tai jos joku tai jokin alkaa ikäväksi, on häntä syytä silloin kutsua ”ankeuttajaksi”. Mutta suosittelen siis kaikille tätä leffaa, jonka ainut miinus oli Uunon karkkivalinnat, kaikki liian pehmeitä ja mönjämäisiä :D

No sitten. Erilaisia tuåtteita. Olen hyvin innostunut ja kiinnostunut kaikista veikeistä asioista ja tämän blogin ansiosta olen intaantunut kuvailemaan arjessa kohtaamiani asioita. Jokainen päättäköön itse, kuinka vakavamielisesti ja otsa kurtussa näitä kerron ;o) Viime viikolla Rovaniemellä tällainen tuote oli se jännittävä Turbine-merkkinen oksasilppuri.

Mutta nämäpä saapuivat muovisessa paketissa, Uunon kotiin tuomina. Liittyvät kaiketi johonkin kalastukseen, mutta siitä viis. Ne haisee aika pelottavalle muoviesineelle, tuntuu iljettävälle kumille ja näyttää vähintään hassulle :D Siksi otin paketista omaan käyttööni, tulevaisuutta ajatellen jokaista väriä yhden. Jospa teen niistä vaikkapa korvikset, kuka tietää ;o)) Voi tsiisus, että kalastusvälineitä? LOL 8)

Samaisena päivänä Uuno (joka ei siis oikeasti ole Uuno, mutta koska käyttää reikäpaitoja ja ääntelehtii samalla tavalla kuin itse Turhispuro, olen päättänyt nimetä hänet ko. hahmon mukaisesti…ja siitä kostona itse olenkin sitten saanut ilokseni uuden nimen Kerttu, luoja paratkoon!) oli myös ostanut Fingerpori-bissen, jonka takana sanotaan näin:

Ei oo Uunolla aina helppoa :DD

Nämä kynttilät on mun tän hetken lempparit mun kynttilävaltakunnassa. Pinkkiä, kivan tuoksuista ja syksyyn oikein sopivaa. En kyllä ehkä oo ihan näin sydänihminen, mutta toisinaan voi vähän hömpöttää ;o) Kiitos mammalle niistä, he ovat hyvin kauniita! Yksi tosin kuuluu siskolle ja toinen serkulle, mutta mitäs eivät ole tulleet kylään, tuotteiden toimitus viivästynyt ;o) Mutta toisaalta, eihän heitä erottaa toisistaan voi, se olisi suorastaan ankeuttajamaista!

Ällön lällyy ;o)

Yksi uusi, miellyttävä tuote on spanielimainen ja vihdoin tänään sain patistettua Uunon sen kiinnittämään. Taloudesta ei sattuneista syistä löytynyt kuin ruusukuvioinen minivasara (joka onki aika kähee, sen sisältä vois löytää uusia ja erilaisia työkaluja, ellei joku olis hävittäny niitä kaikkia!) ja koska Uunolla kovin tilanne pisti nolottamaan (en tajua…) heilurikyltin asennus otti tovin jos toisenki, koska se piti keskeyttää aina ku pihalla liikku joku naapuri, joka olis voinu nähdä Uunon ruusuvasaroineen kiinnittämässä spanielikylttiä. No, nyt se on seinässä ja hieno onkii! Ainaki musta.

Taustalla näkyy typerä varasto, mutta eihän se jenkin vika ole :))

No sitten. Edelleen intaantuneena tän illan elokuvaelämyksestä, jossa yksinkertaista kenkää kutsuttiin äärimmäisen ihanasti jaloitteluvälineeksi päätin julkaista hieman järkyttyneessäkin tilassa kuvan viime viikon (!!!) jaloitteluvälineostoksista. Ihmisellähän ei voi olla liikaa kenkiä…Ei näitä yleensä ehkä tuu ihan tätä tahtia haalittua, mutta nyt on ollu niin kivoja alennusmyyntejä ja kesäkenkien poistoja, että onhan sitä nyt ostettava, ens kesää silmälläpitäen ;o) Mulla on tapana kiertää aika paljon kippareita ja joskus sieltä tekee niin kivoja löytöjä, että on ihan pakko ostaa vaikka sillä perusteella, että kyllä ne nyt jollekki mahtuu. Taitaa olla erinäisiä pareja ympäri kaveripiiriä… minkä sitä ihminen itelleen mahtaa jos on PAKKO SAADA ;o)

Ja sitten meidän Pentuperkeleen kuulumiset. Hän on erikoistunut tähän jyrsimispuoleen. Tämän päivän saavutus näkyykin oheisesta kuvasta. Uuno aiko korjata tuotteen, koska onhan hänellä joku ”pommikoulutus” vai mikälie…totesin, että melkonen pommi siitä varmasti tuliski ja päätin suunnata (jälleen) oitis föönikaupoille :DD Halpaa tää harrastaminen!

Ai niin ja, en oo koskaan suostunu kasvamaan niin aikuiseksi että olisin alkanu keräämään mitään astioita. En vaikka aina joutuu vastaamaan eri juhlien alla samaan ”mitä (tylsääkin tylsempää) sarjaa sää keräät?”-kysymykseen. No, tähän asti oon voinu tyynesti sanoa, että ainoastaan iki-ihania Muumi-kahvikuppeja, joita alkaa olla jo aika kattava kokoelma. Mutta eilen menin lankaan. Olin ostamassa töihin eväitä, ihan pikapika kauppareissu. Siellä oli sitten Taika-sarjaa ja isoja kylttejä -50% ja ajattelin, että nyt otan ja ostan kaks isoa kuppia, ihan vaikka myöntääkseni itelle olevani kunnon mature. No, lankaanhan siinä mentiin taas, se 50% alennus tulee vasta sitten, kun on kerätty jotain (kirottuja) leimoja tai tarroja joku tsiljoon kappaletta johonki lärpäkkeeseen, minkä ihminen ehtii hukata kymmeneen kertaan ennen seuraavaa kauppareissua. No, kassa sitten kysy että otanko vai jätänkö ja otettavahan se oli. Että nyt sitten kertään näitä (äitille lähinnä
tämä tieto ;o)

Ja tässä sitten ihan perusmeikäläinen menossa yöpuulle. On sitten samalla vastaus siihenki kysymykseen, että kuka meillä siellä koirahuoneessa (=sikaosastolla) todellisuudessa yönsä viettää. Hopsansaa!

Illan ajatus:

”Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, Muumimamma sanoi itsekseen.
Mutta miksi kaiken sitten pitäisi olla ihan samanlaista kuin se tavallisesti on?”