Rovaniemelle on aina yhtä ihana tulla, koti on aina koti. En tiedä johtuuko siitä, että olen muuttanut ns. ajoissa Rovaniemeltä muille maille, kun en koskaan kyllästy tähän paikkaan ja sen ihmisten ylistämiseen. Pohjosen ihmiset vaan keskimäärin on valloittavan ihania, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Täältä löytyy sellasta elämän asennetta ja tekemisen meininkiä, mistä monen olis hyvä ottaa mallia. Ihmiset on reiluja, rehtejä, aitoja ja suoraselkäisiä. Lisäksi sellanen ”istutaan mättäälle eikä murehita”-meininki on tyypillistä pohjosessa, ihmiset ei turhaan ressaa asioista eikä tunnu olevan niin kiireellisiä kuin etelässä. Samoin esimerkiksi asiakaspalvelualttius on meikäläisen kokemuksen mukaan sitä parempaa, mitä ylemmäs Suomessa kipuaa. En tiiä johtuuko siitä, että täällä on vähemmän ihmisiä ja liikkeissä asiakkaita, ei ikään kuin ole vara nyrpistellä nokkaa asiakkaille tai valita pärstäkertoimen mukaan ketä palvelee. Oikeastaan mihin tahansa vaatekauppaan kun menee, niin myyjät ottaa aidosti vastaan, palvelee ja monesti vielä tulee sellanen tunne, että myyjä on tuttu, vaikkei oltaisi koskaan ennen tavattukaan. Aikanaan kun muutin Rovaniemeltä Keski-Suomeen, saatoin spontaanisti heittää jotain omasta mielestäni hauskaa juttua myyjille ja parin vaivaantuneen tilanteen jälkeen totesin, ettei sitä ”läppää” ehkä noilla kulmilla ole tapana heitellä tuntemattomille. Noh, oppia ikä kaikki ja voihan olla että olen vain puolueellinen, mutta silti pidän mielipiteeni siitä, että Rovaniemi vaan on ihan ykköspaikka. Muuttaisin tänne koska tahansa, ellei tänne olis niin julmetun pitkä matka! Ehkä sitä joskus vielä palaa….koskaan ei saa sanoa ”ei koskaan” ;o)
No, tänään on tehty niitä puuhommia. Erityisesti meitä miellytti se Turbine-merkkinen hurja Silppuri, joka oli hyvin jännittävä. Tämä välittyy selkeästi myös tekijöiden ilmeistä :D
Käytiin myös koirakilpailemassa, mitään kovin ihmeellistä tulosta ei tullu, mutta kaikin puolin päivä oli oikein leppoisa. Äiti oli mukana (toista kertaa elämässään koiranäyttelyssä!!) ja otti kuvia omasta katsontakulmastaan ja huisin erilainen näkökulma aiheeseen tekee joskus ihan hyvää - tämäkin välittyy oheisista kuvista sangen mainiosti.
Näyttelypäivän kruunas huippupitserian pizzat, nimittäin ei mistään saa yhtä hyvää pizzaa ku Rollosta! Uskokaa tai älkää ;o) Mukavaa kun pääsi ajoissa päikkäreille eikä tarvinut edes ajella satoja kilometrejä kotiin! Ja päikkärit, ne vasta maistuukin pohjosessa! :D
Iltariennoksi käytiin Hermannin kanssa vielä tunteroinen pyöräilemässä vanhoilla huudeilla ja paljon eli maisemat muuttuneet sitten viime näkemän. Paljon uusia taloja ympäriinsä, Kolpeneen huudeilla erityisesti. Monet Satu-Sanna ja Sutisten suosimat pusikot laitettu matalaksi ja rakennettu täyteen, yhyyyy L Mutta ihanat oli silti tutut lenkkireitit, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mahtava pyöräillä kun vettä on molemmin puolin tietä, noissa maisemissa mieli lepää ja nyt myös setteri :D Harmi kun ei ollu kameraa mukana, olis melkeen tahtonu kuvan liittää tarinan tähänki kohtaan. Ehkäpä huomenna…
Kaupunkipojat Hermanni ja Räkätti puuhommissa - toisella tiskiharja ja toisella kumipallo, vaikka oksia ja risuja olis ollu yllin kyllin tarjolla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti